Luumupuut

Luumupuut kukkivat omenoita aikaisemmin ja ovatkin aloittaneet jo tälle keväälle, vaikka omenapuissa ei näy vasta kuin nuppineulamaisia nuppuja, jos oikein tarkkaan katso.
Meidän pihasta löytyy luumupuita kahdesta paikasta, omenatarhasta ja takapihalta. Omenatarhan puu, tai oikeammin puistikko on vanha ja oikukas, se kukkii ja tekee luumuja miten haluaa.

Nuorempi on istutettu takapihalle vuonna 2006 (tarkka päivämääräkin on mummun tiedossa, oli löytänyt sen vanhasta kalenteristaan merkittynä) ja lajikkeeltaan on mitä todennäköisimmin Kuokkala. Mutta kuten tunnistamatonta omenapuutamme nimitetään Jalmarin omenapuuksi vaarin mukaan, niin olkoon tämä sitten "isän luumupuu". Se on tehnyt miltei joka vuosi luumuja hyvin säntillisesti.


Tämä on se isän luumupuu. Sen vieressä on verkolla (ei niin onnistuneesti) suojattuja juuriversoja, luimme viime syksynä siskon kanssa puutarhaoppaista, että nykyisin kotimaiset luumupuut ovat omajuurisia eli sekä juuri että oksat ovat samaa lajiketta. Ulkomaan tuonnit saattavat sitten olla vartettuja eli vaativampi lajike on vartettu kestävämpään runkoon. Jälkimmäisessä tapauksessa juurivesat ovat väärää lajiketta, mutta tässä tilanteessa niin ei ole.
Luumupuut eivät vaadi kovin kummoista leikkausta ja ilmeisesti eivät kestäkään mitään rajuja parturointeja. Harjoituksen vuoksi olen käynyt tästä isän luumupuusta saksimassa muutaman oksan kevättalvisin.


Ja tässä on sitten se meidän "vanha oikullinen". Tänä vuonna on nähtävästi tulossa ainakin komea kukinta, mutta kuten niin monena vuonna on todettu: kukinnan määrä ei korreloi mitenkään tuotettujen luumujen määrään. Parhaimmillaan tästä varmasti tulisi mieletön määrä luumuja, mutta sen taas näkee. Ikävän kylmää ja sateista ovat luvanneet taas ensi viikoksi, olisi saanut olla lämmintä ja aurinkoista ja paljon pörriäisiä.